Kaukosuhteet

Ajattelin ottaa seuraavana aiheena vaihto-opiskelun suhteen kaukosuhteet ja voiko ne toimia. Muistan jostain lukeneeni ennen vaihtoon lähtöä että 70% suhteista kariutuu vaihto-opiskelun aikana. Ja oikeastaan en yhtään ihmettele tuota lukua. Ihmissuhteet ovat todella haastava asia ja etenkin kun puhutaan sen ylläpitämisestä kauempaa käsin, tulee omat haasteensa matkaan. Ajattelin siis kerätä omat vinkit ja ajatukset siitä, miten voi saada ihmissuhteet kotona Suomessa toimimaan. Saattaa tulla myös muutama ihan hyvä ajatus ihmissuhteita ajatellen nykyhetkelläkin, ei pelkästään vaihto-opiskelun aikana. Nämä ihmissuhteet käsittää siis nyt niin perheen, ystävät kuin tyttö/poikaystävät. Vaikka nää saattaa kuulostaa haastavilta niin koitan muistaa sen, että kaikilla menee ihan hyvin myös kotona ja voin nauttia täällä omasta olosta uusien ystävien ja vanhojen ystävien kanssa :)

Mun ihan eka vinkki on se, että kannattaa pitää hyvin yhteyttä kotiin. Se ei aina todellakaan oo helppoa ja välillä on haastavaa yrittää kertoa mitä on tapahtunut ilman että ihmiset tietää/tuntee ympäristöä tai henkilöitä kenen kanssa aikaa viettää. Ja välillä kun oikeasti ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä tuntuu todella kummalliselta yrittää kommentoida omaa arkea. Mä itse tykkään lähettää kirjeitä ja kortteja ja näistä on mun läheiset kovasti tykänneet. Kannattaa myös muistaa, että etenkin vanhemmilla iskee huoli aina välillä siitä, miten täällä kaukana voidaan. Ja ikävä iskee kaikilla jossain vaiheessa varmasti.
Toiseksi ystävien kanssa suhteet Suomeen on haasteellisia. Mulla on ollut jo jonkin aikaa sellainen tilanne että mun todella hyvät ystävät on muuttanut muille paikkakunnille. Tästä syystä jonkinlaisessa kaukosuhteessa on tullut heidän kanssaan elettyä. Mun yleinen ajatusmaailma hyviin ystäviin on se, että vaikka aina ei olisikaan oltu pitkään aikaan yhdessä niin hyvät ystävät pysyy aina. Näin tää on myös mulla toiminut. Aiemminkin on voinut olla todella pitkiä hetkiä, että ei olla oltu tekemisissä mutta seuraavan kerran kun tavataan, jatkuu kaikki siitä mihin ne on jäänyt. Hyvät ystävät siis pysyy siellä mutta on aina välillä kiva muistaa kysellä kuulumisia. Mulle henkilökohtaisesti reissu Suomeen oli todella haastavaa koska mun oma ajatus oli hirveän vahvasti se että kaikilla on ollut aivan oma elämä koko kevään ajan Suomessa ja en ns. kuulu enää porukkaan. Tein reissun Suomeen pääsiäisen aikaan ja osittain tuntuikin melko ulkopuoliselta. Vaatii jonkin verran totuttelua palata takaisin samoihin ympyröihin missä on aiemmin aina ollut mutta ystävät ja kaverit kuitenkin ottavat huomioon ihan samalla tavalla kuin aiemminkin :)


Kaikista haastavin on kuitenkin tyttö/poikaystävät. Kun joutuu olemaan toisesta kauan aikaa erillään, alkaa jotenkin kokonaan unohtamaan millaista yhdessä olo on ollut. Kuulostaa todella hassulta mutta ainakin mulla asiat on näin. Jotenkin tulee sellainen olo, että ei ole enää ihan varma kaikesta, esimerkiksi siitä miltä se toinen nyt oikeasti näyttääkään. Tämä hassu puoli tulee mulla myös uniin. Näen unia, joissa tiedän, että toinen on mutta en koskaan pääse näkemään miltä hän näyttää. Näiden eteen joutuu tekemään oikeasti töitä että saa kaukosuhteen toimimaan. Mulle henkilökohtaisesti on ollut todella iso apu FaceTime. Sitä ollaan soiteltu viikossa yhteensä n. 10h ja aina ei ole mitään asiaakaan varsinaisesti ollut. Sitä vaan nauttii siitä, että saa toisen ihmisen nähdä ja hetken viettää yhdessä, vaikka oikeasti ei yhdessä konkreettisesti ollakaan. Mulle on hirveän tärkeää sosiaalinen kontakti mutta myös läheisyys, joka on osoittautunut hieman haasteelliseksi. Vinkkinä tähän on, että kannattaa yrittää järjestää yhteisiä tapaamisia vaihto-opiskelun aikana, mikäli kyseessä on pidempi vaihto. Mun pää ei varmaan olis kestänyt koko reilua viittä kuukautta ilman että olisin häntä nähnyt. Toiset jaksavat selvästi paljon pidempiä pätkiä mutta mulle on ollut aivan tarpeeksi yrittää viettää "yksin" reilu neljä viikkoa. Se on oikeastaan ollut mun sellainen rajapyykki. Kun mennään sinne neljännen viikon puolelle, muutun vähän sekopäiseksi ja yhtäkkiä tietokoneen ruudulla on koko ajan auki Finnairin sivut ja lentoja kotiin. 


Mainitsinkin että tein matkan kotiin ja kaukosuhteet olivat yksi päällimmäinen syy sille. Viime kuun alussa kun, mulla alkoi täällä loma, iski vaan niin kova ikävä kaikkia läheisiä ihmisiä Suomessa, että päätin varata lennot kotiin. En oikeastaan edes ehtinyt harkitsemaan asiaa useampaan kertaan vaan päätin, että nyt on aika lähteä käymään kotona. Vaikka alusta asti olin päättänyt, että en tee reissua kotiin ja että olen tarpeeksi vahva jaksamaan koko vaihdon täällä, niin järjellä ei ollut siinä vaiheessa enää oikeastaan sanottavaa. Tää oli loppujen lopuksi (kalliista lennoista huolimatta) todella hyvä valinta mulle ja tuntuu että sain hirveästi uutta voimaa jaksaa tenttien läpi loppuun asti. Mullahan ei ole enää jäljellä vaihtoa kuin muutama viikko!

Tähän palaan on piilotettuna lupaus Jouluna siitä, että tehdään yhteinen reissu Pariisiin.
Muita reissuja olen myös tehnyt oman poikaystäväni kanssa, joka on ollut mulle todella tärkeä osa koko vaihto-opiskelua. Siitä vaan saa hirveästi voimaa lisää jaksaa yhdessä rankka jakso, kun välillä pääsee näkemään toista ja muistaa miksi sitä taistellaan. Ja yhdenlaista taistelua tää onkin ollut. En varmaan koskaan oo ollut näin emotionaalinen ja tunteet saattaa päivässä heitellä huippu hyvästä fiiliksestä sinne, että itken sängyn pohjalla ikävää. Ei siis todellakaan helppoa mutta uskon että tää kaikki on ollut tän vaivan arvoista ja todellakin osaa arvostaa niitä kaikkein tärkeimpiä ihmissuhteita, kun palaa takaisin kotiin. Tällainen suhteiden koettelu todella varmistaa ainakin sen, että ne ihmiset ympärillä on juuri niitä oikeita. Olen useamman ihmisen kanssa täällä jutellut, joilla ne ympärillä olevat ihmiset ei ole ollut välttämättä oikeita ja sydänsuruja on jouduttu täällä yhdessä paikkailemaan. Silti joka kerta on tultu samaan päätökseen, että tää on todella koettelemus suhteelle ja sille onko ihminen oikea siihen ja löytyykö luottamusta tai halua todella yrittää yhdessä.

Tän vaihdon aikana oon miettinyt kaikenlaisia elämän valintoja varmaan enemmän kuin koskaan ikinä ja viettänyt enemmän aikaa FaceTimessä kuin luennoilla. Silti se on ollut mulle todella tärkeetä ja kaikki läheiset ihmiset on pysyneet edelleen läheisinä. Vaikka tää kuulostaa todella haastavalta ainakin osittain on myös tärkeää luottaa siihen, että asiat onnistuu, kun jaksaa niiden eteen nähdä vähän enemmän vaivaa kuin ehkä normaalisti. Tiedän kun palaan Suomeen, että mua odottaa siellä ihanimmat ihmiset ikinä ja ne on mulla tärkeämpiä kuin koskaan :)

Näin innoissaan oon kuitenkin siitä miten tää kevät on toiminut!
(Kuvat Suomesta, Activities Awardseista, Cambridgestä, Pariisista ja Lontoosta)

-Veera

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tentit

Vihdoin olen saanut opinnot suoritettua kevään osalta ja viimeinenkin tentti on takana. Olen ehtinyt tosiaan palata jo takaisin Suomeen ja ...