Kuinka selvitä ikävästä?

Ajattelin kirjoitella mun mielessä pyörivistä asioista täällä. Elämä täällä ei oo aina niin helppoa ja kivaa kuin mitä voisi kuvitella. On myös vaikeita päiviä sekä vaikeita ajatuksia. Niiden kanssa oon oppinut täällä elämään ihan uudella tavalla. Koska en oo ikinä muuttanut kovin kauas kotoa enkä vakituisesti asunut kauempana kotikaupungista on tullut monenlaisia uusia tunnetiloja koettua. Kaipaan myös hassuja juttuja suomesta kuten lunta, leveitä teitä ja henkilökohtaista tilaa sekä hiljaisuutta. Ikävöin toki myös kotia ja ihmisiä kotona. Näistä päivistä on aina yhtä hankalaa päästä yli tai löytää mitään kauhean kivaa ajateltavaa mutta ne on myös mun arkea. Tykkään kyllä hirveästi olla täällä ja tää kokemuksena on ihan mahtava. Ajattelin kuitenkin kerätä muutamia mun asioita, miten selviän ikävästä täällä:

Step 1. Katsele lentoja kotiin ja tajua että ei ole varaa lähteä. Koska lennot on liian kalliita päätän säästää rahan parempaan käyttöön ja kiinnittää huomion muihin asioihin.

Step 2. Osta jäätelöä, suklaata ja viiniä. Aloita käyttö tässä järjestyksessä. Kun päästään suklaaseen asti koti-ikävä kasvaa koska suklaa täällä ei vedä vertojaan suomalaiselle suklaalle.

Step 3. Itke.

Step 4. Yritä lähestyä huonekavereita ja säikäytä muut suomalaisten puheliaisuudella, kun kysymykseen tulee kuinka huonosti asiat on. 

Step 5. Kuuntele surullista musiikkia ja vollota.

Step 6. Raivotreenaa.

Step 7. Löydä salmiakkia laatikoiden pohjalta.

Step 8. Löydä mukava asento sängyltä. Netflixistä mahdollisimman synkkiä ja surullisia elokuvia.

Step 9. Huomaa että mikään aiemmista ei auttanut ja tunteja (päiviä) meni hukkaan. Turhaudu, vihastu ja totea "I can do better" ja jatka uudella asenteella seuraavaan päivään ja seuraaviin haasteisiin.

Step 10. Suunnittele seuraavat päivät täyteen kaikkea mahdollista, ettei jää aikaa pohtia liikaa ikävää.

Mun kikka siis ei ole mikään toimivin mutta ikävä on vaihtelevaa ja ohimenevää. Päivästä riippuen ajatukset vaihtelee paljon ja kaikki reissut, koulu ja muu elämä vie onneksi ajatuksia muualle. Myös läheisten ihmisten kanssa juttelu, nykypäivän facetime ja läheisten tapaaminen, jos se on mahdollista, auttaa ihan hurjasti jaksamaan. Myös se, että mun mukana täällä on mun hyvät ystävät auttaa jaksamaan päivästä eteenpäin. Tämmösiä ikäväpäiviä mulla kuitenkin tulee vaan ehkä kerran viikkoon. Ei kuitenkaan sen enempää. Vaikeuksien kautta kuitenkin hyvät päivät ja hetket on entistä huikeampia. Mutta tän kuvan ohella, pusuja suomeen, mää pärjään kyllä :)

-Veera

London

Tänään on mun syntymäpäivä mutta oon yrittänyt keksiä itselle mahdollisimman paljon harhautuksia, jottei mun ajatus liikaa tartu siihen, että tää on mun eka syntymäpäivä minkä vietän kaukana mun perheestä. Siksipä siis päätin tänään kirjoitella mun Lontoon reissuista mieluummin kuin siitä faktasta, että ikää tuli vuosi lisää. Kaksi reissua Lontooseen on jo takana ja varmasti vielä useita useita edessä. Lontoo on kaupunkina vienyt mun sydämen ja tykkään ihan hirveästi kaikista rakennelmista mitä siellä eteen on tullut. Huomaa kulkiessaan, että ollaan maassa missä halutaan, että kaikki on suurta, hienoa ja ylvästä. Kuvia noilta reissuilta mulle on kertynyt ihan mukava määrä ja ajattelin julkaista niistä nyt muutamat mun suosikit.

Yks Lontoon must see -asioista on vartijan vaihto Buckinhamin palatsilla. Tämä päästiin näkemään toisen reissun aikana ja paikalla olisi varmaan pitänyt olla tunteja ennen, jos olisi halunnut nähdä kaiken kunnolla. Nähtiin siis vain vartijat ja soittokunta kulkemassa nopeasti ohi mutta itse paikka oli myös näkemisen arvoinen. Vartijan vaihtoja järjestetään vain muutaman kerran viikossa ja silloinkin vain kerran päivässä. Itse vartijan vaihto kesti reilun tunnin ajan ja koska ei päästy näkemään palatsin pihaan mitä itse vaihdossa tapahtui, nautittiin kauniin keväisestä auringonpaisteesta.

Tämä kuvassa näkyvä rakennelma on Wellington Arch jossa päästiin ihmettelemään lähempää tätä kummaa logoa mitä nähtiin useammalla paikalla. Minusta hassua oli, että logossa on leijona ja yksisarvinen. Tästä syystä, kun kukaan ei tiennyt mitä ne kuvastaa päätettiin ottaa selvää, onneksi nykypäivänä on google. Sen mukaan leijona ja yksisarvinen ovat Yhdistyneiden Kuningaskuntien symboleita ja edustavat Englantia sekä Skotlantia. Näitä hahmoja voi nähdä todella monessa rakennelmassa Lontoon alueella.

Tässä kuvassa onkin sitten seikkaluja ympäri Lontoota. Kensingtonin palatsi ei ollut ulkoa katseltuna ainakaan maineensa veroinen. Tarkoitus olisi mennä katselemaan sitä vielä sisältä jokin päivä. Victorian patsas ulkopuolella taisi olla kaikkein hienoin asia mitä tuolta alueelta löysin. Toki aluetta ympäröi suuri puistoalue ja kuulemani mukaan pihassa on kauniita istutuksia myöhemmin keväällä. Nyt mikään ei ollut kukassa, joten pihastakaan ei saanut kovin paljoa irti. Tästä suunnattiin Hyde parkiin, joka on ihan kulman takana ja käytiin ihailemassa joutsenia sekä valtavan suurta ja näyttävää Albertin muistomerkkiä.

Koska tosiaan tehtiin kaksi reissua Lontooseen, sattui toisen reissun aikana todella huono ilma eikä siltä reissulta tarttunut kovin montaa hyvää kuvaa matkaan. Tässä kuitenkin kahden eri reissun kuvat samasta paikasta otettuna. London eye oli näkemisen arvoinen etenkin illalla. Vieressähän olisi myös nähtävyytenä Big Ben mutta sitä en tule näkemään koko puolen vuoden aikana kunnolla, sillä sen kunnostustyöt kestävät vielä vaikka kuinka pitkään. Itse kello on näkyvillä mutta eipä rakennusta Big Beniksi tunnistaisi edes kaukaa.

Takseja vaan koska Lontoon taksit on mun mielestä överi söpöjä. Etenkin tuo vaaleanpunainen yksisarvisilla koristeltu :)

Lisäksi vielä muutama Lontoon pakollisista nähtävyyksistä. Tower Bridge nähtiin itseasiassa jo lentokoneen ikkunasta Lontooseen saavuttaessa ensimmäisen kerran. Toinen missä haluaisin päästä käymään myös sisällä, on Westminister Abbey. Kaunis rakennus ulkoa ja kuulemma vielä kauniimpi sisältä. Myös vieressä sijaitseva parlamenttitalo on vastaavaa tyyliä mikä minusta oli todella kiva. Tyyli jatkuu molemmin puolin katua. Viimeisenä mulle Lontoon reissuilta mieleen jäänyt teksti, joka on kuvannut mun reissuja kyllä todella hyvin. Tiedossa olis jo seuraava reissu Lontooseen ja tuun siellä varmaan käymään vielä monta kertaa kevään aikana. Yhtään oikeaa shoppailureissuakaan kun en vielä ole sinne tehnyt :D

-Veera

Tammikuu takana

Viime viikot on mennyt opiskellen ja tutkien ympäristöä. Oon päässyt tutustumaan kunnolla huonekavereihin ja opiskelijaelämään täällä. Parannuin ikävästä flunssasta, jonka jälkeen päätin ottaa kaiken irti mitä täällä on tarjota. Oon käynyt kampuksen salilla jumpassa sekä kuntosalin puolella tutustumassa ja parasta tässä paikassa on, että se on viiden minuutin kävelymatkan päässä mun asunnolta. Lisäksi oon vihdoin kotiutunut tänne kunnolla ja opiskelu luentojen ulkopuolella on alkanut innostaa. Oonkin viettänyt aika reippaasti aikaa myös kampuksen kirjastolla opiskellessa. Myös ekat koti-ikävät on podettu mutta niistäkin päästy yli.

Tässä näkyy siis mun lähipubi. Täällä ihmiset tykkäävät viettää aikaa, syöden, juoden, keskustellen ja pelaillen. Meille on tullut jutuksi käydä sunnuntaisin syömässä Woody'sillä ja samalla pestä pyykkiä naapurirakennuksessa. Koska tää sijaitsee mun asunnolta muutaman sadan metrin päässä, niin tää on vähän niinkö toiminut mun olohuoneena. Kiva paikka viettää aikaa ja keskustella. Sitä myös paikalliset vaikutaa tekevän. Paljon ihmisiä tulee tuonne oluelle työkavereiden kanssa työpäivän jälkeen keskusteleen ja vasta sen jälkeen lähdetään kotiin perheen ja arjen luo. Varattiin myös tähän kyseiseen paikkaan pöytä ensi sunnuntaille ja mennään katsomaan Super Bowlia. En oo sitä kertaakaan nähnyt ja se ei täällä tuu ihan niin kamalaan aikaan mitä suomessa niin päätettiin että nyt on meidän tilaisuus päästä se näkemään. Muutenkin se on niin iso tapahtuma ja tuo paikka on kauhean mukava niin siitä tulee varmaan todella kiva ilta.

Tää kuvassa näkyvä rakennus on meidän yliopiston kirjasto, joka on kooltaan tosiaan suurempi kuin Oulun kaupunginkirjasto. Rakennuksena ihan mielenkiintoinen ja täynnä monenlaisia opiskelutiloja. Myös kirjoja on ihan älytön määrä. Meidän alan kirjat sijaitsee ihan omalla osastollaan, joka on tilana ihan kamala. Se on maailman kuumin, hiostavin paikka ja haisee pahalle vanhalle kirjalle, mutta sieltä löytyy kaikki. Ihan viihtyisä tila opiskella ja ilmeisesti moni viettää aikaa myös siellä.

Yksi ihmettelyn aihe täällä on ollut lumi. Viime viikolla tuli ensimmäisen kerran lunta ja me suomalaisina intoiltiin tilanteesta todella paljon. Viimeviikon lumi ei jäänyt maahan mutta tällä viikolla satanut lumi on edelleen maassa. Musta on jotenkin todella lohduttavaa, että täällä on edes vähän lunta. Ei oo hetikään niin pimeää ulkona iltaisin eikä niin kuraista kaikkialla, kun maa on jäässä. Toki paikalliset on kauhuissaan koska täällä ei kenelläkään oo esimerkiksi talvirenkaita. Pelottais ajaa itse ainakin autolla. Meille myös tuli sähköpostilla varoitus lumesta koulun puolesta, joka oli mun mielestä hassua. Koulun alueella kaikki kävelytiet on suolattu ja katolta pudotellaan lunta ja jäätä jatkuvasti. Ihmiset on jotenkin asennoitunut niin siihen, että lumi on kamalaa ja vaarallista. Tällä hetkelläkin täällä sataa lunta ja yritän olla innostumatta liikaa, ettei tule turhia yö seikkailuita vielä tälle iltaa :D

Oon täällä päässyt tutustumaan muihin suomalaisiin ja muodostettiin oma pieni suomalaiskommuuni. Käytiin suomalaisten kanssa syömässä Canterburyssä yhdessä vanhimmista pubeista, joka oli todella ihana ja tunnelmallinen paikka. Saatiin myös vinkkiä, että kaikki pubit, joissa on eläinten nimiä ovat parhaita ruokapaikkoja täällä. Siispä valittiin Parrot niminen paikka. Todella hyvä valinta. Käytiin myös suomalaisten kanssa kokeilemassa kampusalueen yökerhoa. Ihan kiva paikka sekin mutta kaipaan suomalaisia haalaribileitä ja niiden luomaa rentoa meininkiä.

Koska mulla ei oo kauheasti luentoja täällä niin mulla on aikaa keskittyä esimerkiksi parhaiden ruokapaikkojen ja kahviloiden etsiskelyyn. Tämmöisestä arjesta mää nautinkin. Tuntuu että oon löytänyt täältä oman paikkani ja nautin kaikkien paikkojen sisustukista. Koska rakennukset on vanhoja, niiden sisustukseen on myös panostettu. Nautin käydä kävelyllä täältä Canterburyn keskustaan, nauttia maisemista, rakennuksista ja käydä lämmittelemässä teekupin äärellä. Voisko mun elämä olla tällaista useamminkin.

Canterbury on tosiaan myös historiallisesti merkittävä paikka ja täältä on lähtöisin anglikaaninen kirkko. Moni yhdistää Canterburyn nimeen arkkipiispan. Vielä en oo ihan kauheasti ehtinyt tutustua kaupungin juuriin mutta odotan että pääsen vierailemaan kappelin sisällä vielä mutta ulkoa se on todella kaunis rakennus. Viimeksi kun kävin ihailemassa rakennusta ulkopuolelta, sattui tuolla olemaan kristillisen yliopiston valmistujaisjuhlat ja paljon ihmisiä palloili ympäri kaupunkia ja kappelia. Ihan hauska nähdä paikallisia juhlatunnelmissa sekä valmistujaisasuja, joita meillä suomessa ei ole ollenkaan. 

Eka kuukausi kuitenkin selätetty ja paremmalla asenteella kohti seuraavia kuukausia ja uusia haasteita. Kunhan selviän tulevista koti-ikävän tunteista ja pidän itseni kiireisenä kaikella vapaa-ajalla.

-Veera