Niin hassulta kuin se tuntuukin niin tää on ehkä aiheista kaikista vaikein. On aina vaikea alkaa puhumaan itsestään tai yrittää kuvailla mitenkään kovin järkevästi. Tässä on nyt kuitenkin mun yritys kuvailla vähän millanen tyyppi täällä ruudun tällä puolella istuu ja kirjoittelee.
Mä, Veera, oon 22 vuotias opiskelija ja asun Oulussa. Opiskelen kandivuotta Oulun Yliopistossa biokemialla. Koulun osalta oon aina ollut suoritaja ihminen. Oon todella ahkera ja saatan tehdä
pitkää päivääkin koululla. Oikeastaan oon suorittaja kaikessa muussakin. Tähän varmaan on johtanut mun kaikki harrastukset kilpaurheilun puolella. Asetan tavoitteet itelleni niin koulussa, urheilussa kuin arjessakin ja niissä on sitten pysyttävä. Tähän kun vielä lisätään mun aikatauluttava luonne niin siinä on melkoinen kombo. En tosiaan osaa ottaa rennosti ja vapaapäivät ei oo mun juttu ollenkaan.
Luonteeltani oon ystävällinen, hymyilevä ja päättäväinen. Välillä ehkä hyvällä tavalla hullu(tai niin mulle kerrotaan). Koska en osaa pysyä kauheasti paikoillaan mun päivät täyttyy monenlaisista aktiviteeteista. Niin kuntosalista, koulusta kuin ihan perus netflixin katselusta. Silloin kun sattuu tilanne ettei oikeastaan ole mitään suunniteltua tekemistä kaivelen kalenterin esiin ja niin alkaa tunnit täyttyä. Jos ei muuten löydy aktiviteettia mun levottomalle sielulle niin sitten lähden mieltäni tuulettaan päätäni kävelylle tai kahvilaan. Mä yritän parhaani pysyä aina hyvällä ruokavaliolla ja treenata säännöllisesti mutta tää tuuppaa aina kaatumaan moniin tekijöihin, esim. siihen että tykkään herkutella. Tykkäisin myös paljon valokuvata mutta mun aika ei vaan yleensä riitä siihen. Kuljetan kameraa satunnaisesti mukana ja aina kun en niin silloin sitä eniten tarvitsisin.
Sanoisin myös että oon aika määrätietoinen ihminen. Mulla on selkeät suunnitelmat tulevaisuudelle, niin lähelle kuin kauemmaskin ja mulle on tärkeää pyrkiä niitä kohti. Määrätietoisuus varmaan osittain kumpuilee niin kotoa kuin ihan mun päättäväisyydestäkin. Mitä päättäväisyyteen tulee niin se aiheuttaa mulle varamasti omalta osaltaan mun itsepäsen luonteen. Kun olen jotakin päättänyt että asia tehdään tietyllä tavalla niin (yleensä ainakin) mun mieltä voi olla aika haastavaa muuttaa. Tunnepuolelta oon vähän enemmän itsekseen asioitten mietiskelijä. Tunteista puhuminen on tosi haastava asia ja mulle jotenki välillä todella epäselvää että miten omia tunteita pitäis tuoda esille. En tiiä johtuuko tää ihan vaan musta vai yleensäkkin suomalaisuudesta.
Tän hetken suurin toive olis että tulis jo talvi, oon valmis.
-Veera
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti